Kadonnutta käyntiä etsimässä

Vanha video mutta todisteena kuitenkin että tuo osaa kävellä kun viitsii..

Lyhensin hiukkasen Eikkarin apuohjaa eilisestä. Se kun oli oikeesti jo nii löysällä et pelkäsin et kompastuu ;) Tosin näyttipä se nytki siinä höllällä heiluvan enimmäkseen. Alkukäynnit oli kyl taas aikalailla yritystä. Siis käynti kiihtyy, pidätän, hidastaa, myötään ja vauhti kiihtyy välittömästi uudelleen.. Mä kuuntelen yleensä radiota korvanapeilla samalla ku ratsastan. Jaksaa nimittäin jankata jotain tällästä yksinkertaista asiaa hevoselle jolla on pitkät piuhat ;) Kierrostolkulla tehtiin samaa toistoo. Pidätän, ei tarvi siis kiskoa vaan vastaa siihen kyllä, mut ku myötään ni kaasu hirttää taas kiinni. Otan uuden pidätteen ennenku pääsee vauhtiin ja taas uuden ja taas ja.. Siis johdonmukaisesti aina ku vauhti alkaa kiihtyä, teen pidätteen. Pidätteen vaikutus kesti siis keskimäärin puolitoista-kaksi askelta jonka jälkeen piti taas puuttua vauhtiin. Välillä tuntuu ettei mikään mene perille kun aina vaan kiihtyy ku höllää. Joo kyllähän sen sais pidettyä hitaammalla kun ottais ohjat napakalle ja liikuttelee ohjaa mut sit se ei kävele rennosti vaan on "pidossa". Haluan että se kantaa itse itsensä. Se on toki kovin etupainoinen vielä herkästi ja se onkin varmasti osasyy kiirehtimiseen.

Alussa (siis viikkoja sitten) koitin saada vauhtia hillittyä yhden ohjan pysähdyksiä harjoittelemalla ja voltilla (hyvin pienellä) pitämällä. Siis kun vauhti kiihtyi, tein pienen pidätteen. Kun se ei heti toiminut, kieppasin pikkuruiselle ympyrälle ja pienensin sitä entisestään niin kauan että turpa oli kyljessä kiinni. Tuolloin hevonen siis yleensä pysähtyy ja oppii että kun pidätetään eikä siihen vastaa, niin sitten käännetään ja se johtaa tähän jos ei hidasta. Huomasin kuitenkin ettei se taktiikka toiminut Eikkarille. Se kun on niin mato että voi huoletta tyytyväisen porskuttaa ravia metrin voltilla ja vauhti vaan usein kiihtyi kun käänsi voltille.

Vaihdoin siis taktiikkaa. Käytän itseasiassa pariakin konstia. Teen pidätteen. Jos siihen ei kuulu vastausta, pysäytän ja pyydän peruuttamaan. Tärkeää on myödätä aina heti joka askeleen jälkeen. Ai miten sitten pysäytän jos se ei vastaa pidätteeseen? Opetin sille ensin että kun tärisytän ohjaa (tätä on vaikea selitää kun ei voi näyttää) niin siitä pääsee pois peruuttamalla. Ohjan tärisyttäminen on epämiellyttävämpää kuin siisti pidäte. Mikäli ei vastata siis pehmeään pidätteeseen, seuraa tämä tärisevä ohja. Voimalla repimällähän tuo ei kyllä tomisikaan.
Se toinen konsti sitten. Kun Eikkari hoppuilee käynnissä tai ravissa eikä vastaa pidätteeseen, taivutan hiukan sisälle, pyydän sisäpohkeella sitä väistämään ja "tärisytän" sen irti sisäohjasta. Voidaan siis ajatella hiukan kuin pyytäisin avoa. Kun se ohjelmoituu tähän ja väistää helposti, se yleensä hidastaa ja lisäksi myötää alas. Avo toimii myös hyvin ja kuuntelee/odottaa siinä paremmin.

Ravissa herra jaksoi keskittyä jokseenkin ok mut sit yhtäkkiä tuli kesken kaiken taas kauhee kiiru. Tuntu et jäykkä puoli oli ny vaihtanu paikkaa ja ku vaihdettiin suuntaa ni alko kiirus ku oliki vaikeempi työskennellä siihe suuntaan.Voipi olla et ollaa hinkattu tuota vasenta nyt niin et oikea puoli on päässy unohtumaan.

Löysin sattumalta arkistoistani nätin kuvan Hraunarista viime kesältä. Uudempaakaan kun ei ole nyt tarjolla niin saa tämä kelvata kuvitukseksi.. ;)

 Hraunarin kanssa ainaista päänvaivaa aiheuttaa suuhaavat.. Islantilainen kanki on ainoa jolla suu pysyy kunnossa ja hevonenkin tykkää siitä enemmän (=on vakaampi). Kaikilla muilla on tähän mennessä saatu suu auki. No juu jos löysin ohjin humputtelee ni ok mutta jos töitä tehdään niin jossain välissä se tekee sellaisen nopean nyhtäisyn eteen jolloin kuolain nousee suussa ylöspäin ja ilmeisesti sitten törmää poskihampaisiin. Haava/ruhje tulee siis suupielen sisälle. Kyllä mä välillä normikuolaimillakin menen ja eihän suu joka kerta auki olekaan. Vähän riippuu kuinka yhteisymmärryksessä ollaan menty. Valmentajan kanssa oli kyllä juttua että uskoo ongelman poistuvan kun saadaan muoto ja tuntuma vakaaksi eikä tule niitä nyhtämisiä.

On tullu tässä kokeiltua tuon tiimoilta kaikenlaista. Olen ratsastanut jopa pitäen ohjasta vain yhdellä sormella ja silti sain suun auki.. siis sillä normikuolaimella.. Nykyään ratsastan kyllä ihan normaalistikin niin että ohja kulkee vain nimettömän ja keskisormen takaa. Kokeilkaapas muuten! :) On oikeasti aika avartavaa kun huomaa että vaikka mielestään ei pidä ohjasta kovin tai käytä kovaa voimaa niin voikin olla aika avuton kun oikesti ei VOI vetää kovasti. Jos se parin sormen voima ei riitä niin sit tarttis tehrä jotai..

Tänään kokeilin ihan yksinkertaista metallista (hiukkasen kaarevaa) suoraa kuolainta. Sen ei pitäisi tehdä haavoja mutta kyllä olen silläkin tuon saanut ennen rikki. Funtsasin että jos se nyt pysyy kuosissaan eikä ala nyhtää niin kokeilen jos hepo pysyisi ehjänä. Itseasiassa se tuntuikin yllättävän hyvältä. Tunsin kielen liikkeet kun tuohan makaa enempi kielen päällä. Pointti onkin juuri vähentää painetta suupieliltä. Ajattelin että Hraunaria ahdistaisi tuo kielen paine mutta tosiaan yllättävän hyvin näytti toimivan. Tosin kovin äärimmäisyyksiä en nyt vaatinutkaan. Voi taas olla että toinen päivä kiroan ettei toimi pätkän vertaa tällä..
Verryteltiin laukkaympyrällä ja siitä siirtymistä tölttiin. Avo kuuluu edelleen ohjelmaamme vahvasti. Se oli viime valmennuksen kotiläksy. Avossa siis siirtymisiä tölttiin ja takaisin käyntiin. Vasen on tällä hetkellä vaikeampi.. itseasiassa muutama viikko sitten oli oikea. Kokeilimme avoa vielä ravissa ja sekin tuntui toimivan. Seuraava valmennus onkin sitten parin päivän päästä.. saas nähdä osataanko läksymme.